MITÄ HUNAJA ON JA MISTÄ SE KOOSTUU?

Hunaja on luonnosta peräisin oleva herkku, jonka mehiläiset tuottavat kukista keräämästään medestä. Kukkien mesi koostuu vedestä (n. 55 %), sokereista (n. 40 %) sekä valkuais- ja kivennäisaineista (n. 5 %). Kenttämehiläinen kerää mettä kukista imemällä sitä mesimahaansa ja kuljettaa sen pesään. Jo matkalla pesään mehiläinen sekoittaa mesimahassaan olevaan meteen rauhaseritteitä ja näin aloittaa meden valmistamisen hunajaksi. Pesässä olevat pesämehiläiset jatkavat meden sekoittamista purskuttamalla mettä mesimahansa ja imukärsänsä välillä. Samalla ne haihduttavat pois medessä olevaa kosteutta. Tämä valmistusprosessi kestää arviolta parikymmentä minuuttia. Sen jälkeen medestä valmistettava hunaja pannaan mehiläispesän kennoihin, joissa kosteutta haihtuu edelleen.

Kun kosteusprosentti on sopiva ja hunaja valmista, mehiläiset peittävät kennot ohuella vahakerroksella. Vahakerros suojaa valmista hunajaa. Näin mehiläisten lisäämät rauhaseritteet ja kosteuden haihtuminen muuttavat meden hunajaksi. Valmiissa hunajassa vettä on enää alle 20 prosenttia, sokereita yli 70 prosenttia ja erilaisia yhdisteitä, happoja ja kivennäisaineita suunnilleen kuusi prosenttia.

hunajakennoja

TIESITKÖ: Lentäessään kukasta kukkaan siitepölypallot jaloissaan, mehiläiset samalla pölyttävät kasveja. Tällä tavoin kasvit lisääntyvät, niiden tuottama sato lisääntyy ja parantuu laadullisesti. Erityisesti hedelmäpuut ja marjapensaat hyötyvät mehiläisten tekemästä pölytystyöstä.

Suomessa hunajan satokausi on keskikesää, siis suhteellisen lyhyt aika vuodesta. Hunajasato vaihtelee Suomessa vuosittain paljon. Sadon määrään vaikuttavat monet seikat, kuten lämpötila, sateisuus ja eri mesikasvien kukinta-aika. Hunajasatoa saadakseen, mehiläishoitaja varmistaa mehiläistensä hyvinvoinnin monin eri tavoin. Satokauden päätteeksi hunaja kerätään mehiläispesistä siten, että hunajakennostot otetaan pesistä pois. Tilalle laitetaan satokauden aikana uusia tyhjiä vahakennostoja. Satokauden päätteeksi hunajan tilalle annetaan mehiläisille talviruuaksi nestemäistä sokeriliuosta, jonka turvin ne tulevat toimeen koko pitkän talviajan.

Hunaja kuoritaan kennoista kuorimakammalla tai -telalla ja kennot asetellaan hunajalinkoon. Linkoamalla saadaan hunaja irti kennoista. Lingosta hunaja valutetaan siivilöintialtaaseen, jossa vahanmuruset ja muut roskat jäävät siivilöihin ja puhdas hunaja valuu säilytysastioihin. Roskaton hunaja on sellaisenaan valmista nautittavaksi, mutta myyntihunaja vielä vaivataan pehmeäksi ja notkeaksi. Vaivaamaton hunaja kiteytyy omaa tahtiaan ja saattaa muuttua hyvinkin kovaksi.

TIESITKÖ: Kennohunajassa, joka nautitaan suoraan vahakennoista, luonnolliset aromit ovat säilyneet vahvempina kuin kerätyssä hunajassa. Kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä; vaha käyttäytyy elimistössä kuidun tavoin. Kennohunajaa myyvät jotkut mehiläishoitajat ja luontaistuotekaupat.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterEmail this to someone