MAKUAISTI

Mehiläisen makuaistinelimet sijaitsevat kielessä, nilkoissa ja tuntosarvissa. Se aistii makean, suolaisen, happaman ja kitkerän. Yllättävästi mehiläinen aistii makean huonommin kuin vaikkapa ihminen, mutta se on sille vain hyödyllistä, koska kelpuuttamalla vain erittäin sokeripitoista mettä kerättäväkseen se välttyy kantamasta pesään ylimääräistä vettä. Kaikki mehiläisen makeana aistimat sokerilajit ovat osa sen ravintoa; keinotekoisia makeutusaineita se ei aisti eikä kerää.

HAJUAISTI

Hajuaistinelimet sijaitsevat tuntosarvissa. Hajuaisti on mehiläiselle erittäin tärkeä, koska sen avulla se saa tietoa toisista mehiläisistä, esimerkiksi emon kunnosta tai siitä, onko lentolaudalle istahtanut mehiläinen omaa väkeä vai vieras. Lisäksi lentomehiläiset tunnistavat hajun avulla oman pesänsä ja erottavat samanväristen kukkien seasta etsimänsä satokasvin. Ihmisen ja mehiläisen hajuaistit ovat suunnilleen yhtä tarkat, mutta mehiläinen aistii herkemmin sille erityisen tärkeät tuoksut, kuten vaikkapa emon feromonit.