MEHILÄISVUOSI:

SYKSY JA TALVI

Mehiläishoitajan kannalta mehiläisvuoden voidaan katsoa alkavan syyskesällä sadonkorjuun jälkeen, kun emon muninta alkaa siltä kesältä olla ohi ja mehiläiset rupeavat valmistautumaan talvilepoon. Hoitajan tehtävänä tällöin on huolehtia talviruokinnasta ja järjestellä pesä muutenkin talvikuntoon. Kerätyn hunajan tilalle laitetaan sokeriliuosta, josta mehiläiset valmistavat ja varastoivat hunajaa muistuttavan seoksen ruuakseen. Sokeri täytyy laittaa pesään sen verran ajoissa, että mehiläiset ehtivät vielä kesäsäiden aikana peittää ruokakennot vahakannella ja näin varmistaa ruuan säilymisen.

Kun ruokinta on ohi, mehiläisten annetaan olla omissa oloissaan kunnes lämpötila on päivälläkin alle 5 astetta eivätkä mehiläiset enää lentele ulos. Silloin pesien lentoaukkoihin asetetaan estimet hiirten ja muiden pikkueläinten varalta ja etenkin aukeilla paikoilla olevat pesät suojataan tuulelta ja lumelta. Tämän jälkeen pesiin ei kosketa ennen kevättä, mutta silloin tällöin on käytävä tarkistamassa, ovatko viimat tai villieläimet tehneet pesille tuhojaan. Talven aikana mehiläishoitaja puhdistaa ja täydentää pesäkalustoa sekä tekee hankintoja ja suunnitelmia seuraavaksi kevääksi ja kesäksi.

TIESITKÖ: Talvehtivia mehiläisiä ovat emo ja kesällä viimeisinä syntyneet työläiset, joita on suunnilleen 20 000 pesässä. Mehiläiset talvehtivat talvipallomuodostelmassa ensin pesän alaosassa ja siirtyvät ruuan perässä, eli uusia kennoja avaten, pesän yläosaan. Pallon sisäosissa on lämpöä noin 20 astetta ja siellä mehiläiset voivat liikkua ja ruokailla. Pallon uloimmat mehiläiset ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja tuottavat lämpöä.

Mehiläisten kevät